Argentiinalainen tango

 

Tangon alkuvaiheita ei kunnolla tunneta, mutta sen katsotaan kehittyneen Buenos Airesissa joskus 1800-luvun loppupuolella. Sen juuria on etsitty useista eri tansseista, useimmin mainitaan milonga ja habanera. Tango oli aluksi halveksittu slummien tanssi, mutta 1900-luvun vaihteessa se levisi myös ylempiin yhteiskuntakerroksiin ja heidän mukanaan ulkomaille.

 

Argentiinalainen tango perustuu osittain erityyppisiin liike-elementteihin kuin tyypilliset eurooppalaiset tanssit. Euroopassa useimmissa tansseissa voidaan erottaa selvät kuviot, joita tanssissa yhdistellään joko vapaasti tai tiettyjen sääntöjen mukaan. Argentiinalaisessa tangossa kuviot eivät ole niin selvästi määriteltyjä. Yhden tulkinnan mukaan argentiinalaisessa tangossa ei oikeastaan ole kuviota ollenkaan, on vain eri suuntaan otettuja yksittäisiä askelia. Toisen tulkinnan mukaan kuvioita on suunnattoman paljon, kun jokainen erilainen askelsarja lasketaan omaksi kuviokseen. Näiden välille sijoittuvan tulkinnan mukaan tanssi koostuu löyhästi määritellyistä 1-3 askeleen minikuvioista, joissa on melko paljon tilaa muuntelulle. Mikään näistä tulkinnoista ei sinänsä ole oikea eikä väärä, ne ovat vain erilaisia tapoja hahmottaa tanssia. Tanssin oppimisessa jokin tulkinta saattaa kuitenkin olla toista tuloksellisempi.

 

Argentiinalaisessa tangossa on useita tyylisuuntia. Erot tyylien välillä ovat liukuvia, ja tanssijat itse saattavat käyttää tyylistään eri nimeä kuin sivustakatsojat. Tyylisuunnat ovat yhteydessä sosiaaliseen ympäristöön, jossa tanssia harrastetaan. Tango de salon liitetään tanssisalonkeihin, joissa tavoitellaan arvokkuutta paitsi tanssissa myös pukeutumisessa. Tango milonguero on sosiaalisesti vapaamuotoisempi tyyli, jota nimitetään myös kahvilatangoksi. Orillero on peräisin köyhiltä alueilta ja ilmeeltään vähemmän muodollista ja iloisempaa kuin edelliset. Canyengue on rekonstruktio tangosta sellaisena kuin sitä oletetaan tanssitun 1920- ja 1930-luvuilla. Tango nuevo pyrkii tietoisesti parantelemaan kansanomaista tanssitapaa analysoimalla tanssin rakennetta ja lisäämällä kuvioita, joita kukaan ei ole aikaisemmin älynnyt käyttää. Fantasia on näytöksiä varten kehitetty show-tango, jossa liikkeet tehdään usein ylikorostuneina ja jossa tangoon yhdistetään seuratanssille vieraita aineksia mm. baletista.